Bugaboo Buffalo

Kuten jo raskausaikana kirjoittelin päädyimme hankkimaan Bugaboo Buffalo yhdistelmävaunut pojallemme All black-rungolla ja Off white -kankailla. Vaunut ovat olleet nyt käytössä kohta neljä kuukautta, joten ajattelin kertoa omia kokemuksiani sekä plussia ja miinuksia rattaiden ominaisuuksista.

Plussat:

+ Kevyet ja ketterät työntää. Hölkkäys tasaisessa maastossa onnistuu myös näiden vaunujen kanssa.
+ Kääntyvät ja lukittavat etupyörät mahdollistavat sujuvan liikkuvuuden niin ahtaissa kaupoissa, kuin maastossakin.
+ Kaunis ulkonäkö ja värin muunneltavuus (eriväriset kuomut, tuulisuojat jne.)
+ Helpot kasata.
+ Sama kehikko vaunukoppaan, sekä ratasmalliin säästää tilaa pienessä asunnossa. Vain ratasosan kankaat täytyy mahduttaa kaappeihin.
+ Turvakaukalon kiinnitys adaptereilla tekee kauppareissuista helpompia pienen vauvan kanssa, joka usein nukahtaa automatkalla. (Meillä on käytössä Maxi-Cosin CabrioFix -istuin)
+ Jalkajarru on jämäkkä ja helppo käyttää.
+ Kantokahva (Sivulle taittuva). Mahdollistaa vaunukopan noston helposti myös yhdellä kädellä vauva kainalossa.
+ Tilava tavarakori.
+ Työntöaisan säädeltävyys on loistava. Vaunuja työntelee pääasiassa minä (pituutta 170cm) ja huomattavasti pidempi mieheni (195cm) ja säätövara riittää hyvin.
+ Tilava vaunukoppa.

Miinukset:

- Vaunukopan kanssa vievät paljon tilaa takakontissa, mikäli koppaa ei laita "lyttyyn" (Kopan saa laitettua kasaan ottamalla kankaan vahvikkeet pois paikoiltaan. Itse koen työlääksi.)
- Ei jousitusta, en tykkää työnnellä soratiellä. Kokemusta on vain jousitetuista Emmaljungista ennen näitä, joten ero on selkeä.
- Tavarakoriin on mahdoton saada mitään isompaa, esim. ruokakassia, jos vaunukoppa on paikoillaan. Itse käytän turvakaukaloa kauppareissuilla, joten sinällään ei meille aiheuta ongelmaa.

Olemme olleet vaunuihin todella tyytyväisiä ja plussia löytyy huomattavasti enemmän, kuin miinuksia. Vaunut ovat päivittäin käytössä ja vauva nukkuu niissä usein päiväunensa. Ainoastaan tuo jousien puuttuminen häiritsee soratiellä juostessa, tulevaisuudessa täytyy ostaa kunnon juoksurattaat. Kunhan poika tuosta vähän kasvaa ja itse aloitan juoksemisen aktiivisesti tulen niitä tarvitsemaan. Kaupunkikäytössä ja asfaltilla vaunut rullaavat todella hyvin.

Poju on nyt 4kk iän lähestyessä muutaman kerran ollut ratasosassa, joka on esillä ylemmässä kuvassa. Hankin toisen kehikon käytettynä Facebookin Bugaboo-ryhmästä tähän "välivaiheeseen", sillä poika saa vaunukopassa hirvittävät raivarit jos lähdemme ulos hereillä ollessa. Niimpä olen nyt käyttänyt hiukan vuorotellen ratasosaa (makuuasennossa ja "ala-asennossa") ja vaunukoppaa. Kyytiläinen niin nauttii, kun ratasosasta näkee ympärille! Tuo kuppi-istuimen ergonomisuus jakaa mielipiteitä netissä, mutta omaan silmääni vauva on ihan hyvässä asennossa istuimessa ja pidän sitä ala-asennossa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vielä vaunukoppa on käytössä, joten en usko, että satunnaisesta käytöstä olisi haittaa.

Talveksi olen ostanut kuppi-istuimeen Kaiserin mustan muhkean lämpöpussin Babystylestä. Mielestäni pussi istuu yllättävän hyvin rattaisiin. Seuraavaksi hankintalistalla on Royal blue-värinen kuomu, sillä tämä vaalea väri on jotenkin liian kesäinen talveksi.

Jos teillä on jotain kysyttävää vaunuista vastailen mielläni! :)

Synnytyksestä palautuminen

Ensikertalaisena tuli raskausaikana kovasti mietittyä millainen kroppani tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Palautuminen on todella yksilöllistä, joten minkäänlaisia odotuksia en ladannut itselleni palautumisen suhteen. Nyt kun reilut 3 kuukautta on kulunut synnytyksestä tuntuu kehoni jo omalta ja lähes samalta kuin ennen raskautta ja olen yllättynyt palautumisen nopeudesta. Paino on vielä n. 3kg plussalla, mutta siitä en nyt stressaa, ovathan rinnat nyt täynnä maitoa ja pari kiloa sinne tai tänne ei tunnu niin merkittävältä. Yhteensä sain raskaudesta +13-14kg.

Tottakai haluan päästä jollain aikavälillä entisiin mittoihin, mutta nyt keskitytään imetykseen ilman mitään tiukkoja dieettejä. Omat vaatteet kuitenkin mahtuvat päälle, joten vaatekaappia ei onneksi ole tarvinnut uusiksi pistää. Sain repeämiä synnytyksessä emättimeen ja nekin paranivat parissa viikossa. Minulle ei tullut ollenkaan raskausarpia, en tiedä oliko fanaattisesta rasvaamisesta jotain hyötyä, sillä äidilläni on arpia ja kuulemma alttius saada niitä on periytyvä. Linea negrakin alkaa olla häipynyt (olisin tosin toivonut, että se olisi jäänyt masuun muistoksi raskaudesta.)

Liikkumisen aloitin vauvan ollessa 5 päivän ikäinen rauhallisilla kävelyillä aluksi parikymmentä minuuttia kerralla. 2viikkoa synnytyksestä palasin salille crossailemaan ja tekemään kevyttä treeniä pienillä painoilla. Jälkitarkastuksen jälkeen olen uskaltautunut muutaman kerrän hölkkäämään kevyesti ja spinninginkin olen aloittanut. Nyt 3 kuukauden jälkeen liikun lähes normaalisti, hiukan keveämmin kuin ennen ja edelleenkään en tee vatsalihaksia. Vatsalihakseni tuntuvat vielä olevan hiukan erillään, ehkä juuri sen 2 sormenleveyttä, joten odottelen rauhassa josko ne vielä palautuisivat takaisin paikoilleen. Olen miettinyt, että ehkä jossain vaiheessa voisin käydä yksityisellä fysioterapeutilla näyttämässä tuota rakoa vatsojen välissä, jotta saisin vinkkejä harjoituksiin ja varmuuden, milloin vatsoja voisi alkaa jälleen harjoittaa.

Tässä on kuvasarjaa palautumisesta, älkää häiriintykö ihanista verkkopöksyistä ja sairaala-asuista ;)

Synnytyspäivänä masu oli vielä pyöreä, mutta tyhjä. Toisessä kuvassa synnytyksestä on vuorokausi aikaa. Omasta mielestä se tuntui niin pieneltä!

3 päivää synnytyksestä alkoi olla jo aika hyvä tilanne. Sanoin tuolloin miehelleni, että jos tällaiseksi jää tämä maha ei haittaa ollenkaan. Niin sutjakka olo oli ison raskausmahan jälkeen.

Nyt 3kk synnytyksestä tilanne on tämä. Vatsalihaksia en siis ole tehnyt ollenkaan, ainoastaan napaa vetänyt sisään salilla muita harjoituksia tehdessäni. Odotan innolla sitä tunnetta, että saan taas vatsalihakset polttavan helliksi treenillä! Napakin onneksi palautui normaaliksi, vaikka se venyi ja paukkui vatsan kasvaessa melkoisen näköiseksi.

Arki vauvan kanssa

Aamupuuron laittamista yhdellä kädellä, vessassa käynti sitteriä samalla hyssytellen, maidolle tuoksuva olemus, tummat silmänaluset, pikasuihkut, vauvantavaroita ympäri kämppää, petaamaton sänky vielä iltapäivällä, kakkavaippoja, puklutahroja, väsymystä ja kyyneleitä. Mutta niin suunnatonta rakkautta! Herääminen jokelteluun, myöhäisten aamujen kiireettömyys, ilo ja ylpeys kun pieni löytää omat nyrkkinsä, hymyjä, naurua, lorukirjoja, vaunulenkkejä auringonpaisteessa, yhteenkuuluvuuden tunne; me kolme olemme perhe.

Vauva-arkea on vaikea kuvitella etukäteen ja tuntuu, ettei mikään valmista sitä varten vaan kaikki täytyy kokea itse. On mahtavaa olla äiti ja hukuttaa pieni mies suukkoihin. Rakkauden puuskat vauvaa kohtaan ovat valtavia, haluaisin rutistaa ja halata pientä poikaa niin lujaa kuin pystyn. Toisaalta olen välillä niin kiinni vauvassa ja tuntuu, että olisi ihana olla rauhassa hetki, kun esimerkiksi yöllä levontonta vauvaa rauhoittamaan ei isä aina kelpaa ja pikkuinen haluaa nukkua nenä kiinni tississä. Välillä tuntuu, että en kestä kuinka rakas hän on ja taas hetkittäin itkuisen päivän jälkeen toivon vain että nukahtaisipa pieni viimeinkin ja saisin hetken olla vain omissa ajatuksissani.

Lapsi on tuonut elämään sisältöä, merkitystä ja rakkautta. Pieni mies on hitsannut meidät vanhemmatkin entistä tiiviimmin yhteen ja meillä on yhteinen rakkauden kohde toistemme lisäksi.

Välillä olen kokenut suurta syyllisyyttä kaikesta, juttelenko vauvalle tarpeeksi, saako hän huomiota riittävästi. Joskus vauva itkee ja ei rauhoitu millään on tullut tunne siitä, etten riitä tälle pienelle. Minä jos joku olen se jonka pitäisi vauva pystyä rauhoittamaan, mutta en siinä onnistu. Joskus on ollut päiviä, että olen stressannut itseni aivan loppuun. Itse en ole edes osannut ajatella, että ehkä otan vähän liian vakavasti kaikki ohjeet vauvalle juttelemisesta jne. Mies otti asian viimeksi puheeksi neuvolassa ja oli ihana jutella ammattilaisen kanssa asioista. Hän lohdutteli minua ja antoi neuvoja arkeen. Onneksi asiat tulivat puheeksi nyt, sillä pidemmän päälle itsensä syyllistäminen kaikesta vie voimia kohtuuttomasti. Äitini sanoikin minulle, että on myös huomannut minun stressaavan vauvanhoidosta kohtuuttomasti. Hieman rennommallakin suhtautumisella pärjää! :)

Toisaalta tämä koko vanhemmuus on niin uutta, ettei ole mikään ihme, että välillä on vaikeaa osata suhtautua asioihin oikealla tavalla. Ei vauvan itkuun aina ole syytä ja luonteva juttelu vauvalle riittää, ei tarvitse  erityisesti koko ajan olla pölöttämässä vauvalle. Vauva kaipaa myös omaa aikaa ja rauhallisia hetkiä tutkia maailmaa.

Synnytyskertomus

En ole blogiin kirjoitellut sitten pojan syntymän jälkeen. Raskausaikana aikaa oli vaikka kuinka, mutta elämä pienen pojan äitinä on melko kiireistä ja olen koko blogin haudannut hetkeksi. Nytkin tässä samalla koneella ollessani hyssyttelen rattaita toisella jalalla, jotta poju nukkuisi vähän pidemmät unet. Ajattelin raapustaa synnytyskertomuksen, vielä kun muistan jotain siitä elämämme mullistaneesta tapahtumasta.

Synnytyskertomus

Maanantaina 13.7 Rv 40+2 iltapäivällä oli neuvola. Tunsin oloni niin pettyneksi ja laahustin paikalle masentuneena, niin raskauteen kyllästyneenä. Minun olisi pitänyt jo synnyttää, laskettu aika meni jo! Neuvolassa sovittiin aikaa yliaikaiskontrolliin, sillä muutamaa päivää aiemmin kohdunkaulan tilanne oli täysin epäkypsä ja pää heilui lantiossa. Ei terveydenhoitajakaan uskonut, että poju olisi kovin nopealla tahdilla sieltä maailmaan tulossa.

Illalla miehen kanssa kokeiltiin äitini antamaa vinkkiä synnytyksen käynnistymiseen; seksiä, jonka jälkeen rouva heti pystyyn ja kävelemään taloa ympäri. En todellakaan uskonut, että kikka toimii, mutta epätoivoisena olin valmis kokeilemaan kaikkea. Äitini mukaan pelkkä seksi ei auta, vaan kävely sen jälkeen on se juttu. Päätin tehdä kaiken perusteellisesti ja kävelin noin tunnin ympyrää olohuoneen ja keittiön väliä. Yhtäkkiä tajusin, että vatsallani oli outo tunne ja polttava fiilis aina välillä. Olin hämilläni, eikai vaan supistuksia?!

Jatkoin kävelyä puhuen puhelimessa siskoni kanssa ja muistan katsoneeni ensimmäisen kerran kelloa 23.55 , sitten vilkuilinkin kelloa muutaman minuutin välein. Vitsit, taitaa olla menoa nyt, mietin itsekseni, mutten miehelle vielä mitään puhunut. Hän oli jo mennyt petiin.

Merkkailin supistuksia ylös paperille, 00:22, 00:25, 00:27, 00:30 tajusin supistusten olevan jo todella kipeitä ja ne tulivat 2-3 minuutin välein. Synnytys käynnistyi siis melkolkoisella rytinällä saman tien. En kyllä ollut uskoa sitä todeksi ja odotin koko ajan että supistukset loppuvat. Jatkoin kävelemistä, sillä kipu oli jo niin kovaa etten pystynyt olemaan paikoillani. naapurin äiti oli antanut minulle vinkin nopeaan synnytykseen, pitäisi kävellä kokoajan ja maata ei saa. 

Otin aikaisessa vaiheessa jumppapallon avukseni ja yritin pallon päällä ölistä valasääniä, pitää leuan rentona ja pyörittää lantiota. Olin lukenut luonnollisen synnytyksen oppaista, että kaiken A ja O on leuan pitäminen rentona ja ajatus siitä, että antaa vauvan syntyä supistus supistukselta. Myös silloin koko kroppa rentoutuu ja synnytyskanava aukeaa helpommin.

01:00 käskin miehen ylös pedistä pakkaamaan sairaalakassia. Hän juosten ympäri kämppää etsiskeli imetysliivejä ja yritin aina parin minuutin ajan antaa ohjeita supistusten välillä. Ilmassa oli odottava jännittynyt tunnelma. Mies soitti OYSiin ja kyseli milloin täytyisi tulla näytille. He käskivät olla kotona siihen asti kun vain pystyy. Sanoin miehelle, että ensisynnyttäjänä tässä touhussa menee varmasti se 12-24 tuntia, joten ollaan ainakin viiteen saakka kotona. Myöhemmin kuitenkin peruin puheeni..

02:00 menin tulikuumaan suihkuun. Pyöritin lantiota supistuksen tullessa aaltona päälle ja suihkutin kuumaa vettä vatsalle. Kipu voimistui supistus supistukselta. Sanoin jokaisen supistuksen jälkeen miehelle, että lähdetään seuraavan supistuksen jälkeen, sillä en kestä enää. Pian kuitenkin tajusin, että edessä oli vielä 20 minuutin matka synnärille, joutuisin istumaan autossa ja matkalla tulisi useampikin supistus. Ajatus istumisesta hirvitti.

03:00 saavuimme tuskallisen matkan jälkeen OYSin pihalle. Epäröin vielä sisälle menoa ja sanoin miehelle, että jäädään vielä ulos odottelemaan ja kävelemään, sillä ajattelin, että meidät lähetetään vielä kuitenkin kotiin ja olen ehkä 1cm auki. Järkyttävä supistus sairaalan pihalla sai kuitenkin mieleni äkkiä muuttumaan, sisälle ja äkkiä!

03:05 on merkattu synnytykertomukseeni sairaalaan saapumisajaksi. Kiva kätilö otti meidät vastaan ja laittoi käyrille makaamaan. Oli kauheaa maata sairaalapedillä supistusten kourissa ja pahinta oli sisätutkimuksen aikana pysyä paikallaan. Kun sain kuulla olevani 5cm auki hihkuin riemusta miehelle, että mitä ihmettä, puoliväli on saavutettu?!! Kätilökin naureskeli, ettei me kuulemma mihinkään kotiin enää lähdetä vaan suoraan saliin.

Salissa kyseltiin kivunlievityksestä ja miten kivun kanssa pärjään. Tuntui oudolta olla yhtäkkiä siinä tilanteessa. Olin hämilläni, sillä en ollut valmistautunut näin rytisevään lähtöön. Tuskastelin kätilölle, että miksi mun supistukset ei tule 10 minuutin välein vaan kahden? Hän tokaisi että saan olla tyytyväinen näin nopeaan avautumiseen. Kärvistelin jumppapallon päällä, kuumavesipullo housuissa. Puhuin kun papupata aina supistusten välissä. Kätilö nauroi ettei ole koskaan tavannut näin puheliasta synnyttäjää. Se oli näin jälkeenpäin ajateltuna selvästi mun keino rauhoitella itseäni seuraavaa supistusta varten. Kerroin mieheni mukaan ummet ja lammet kätilölle raskaudesta ja omista fiiliksistä. Itselläni kaikki on sellasen sumun takana muistoissa.

04:10 otan pudendaalipuudutuksen ollessani n. 7cm auki. Tärisen kivusta ja kätilö suosittelee sitä, mikäli haluan epiduraalin, koska sen aikana täytyy pystyä olemaan paikallaan. Puudutus auttaa jonkinverran. Yhtäkkiä kuulen kätilön tiukan käskyn laittaa minulle kanyyli, lääkäri kutsutaan paikalle ja otetaan leikkausveret. Vauvan sydänäänet laskivat kuuteenkymmeneen. Kätilö sohii kämmentäni eikä löydä suonta. Hätäännyn ja pelkään kovasti vauvan puolesta. Saan happiviikset. Tämä hetki oli synnytyksessä pahin. Vieläkin iho menee kananlihalle siitä tunteesta ja pelosta, että jotain oikeasti kauheaa olisi tapahtunut. Onneksi tilanne korjaantuu ja vauvan sydänäänet palaavat. Helpotus oli niin suuri ja mieheni kanssa saimme kuulla sydänäänten laskun olleen niin lyhyt, ettei siitä ole vaaraa lapselle.

5:20 lääkäri tulee laittamaan epiduraalin pitkän pohdinnan jälkeen. Pelkäsin, että puudutus pitkittää synnytystä, mutta otin sen sitten, sillä kun olin 8cm auki, avautuminen kovien kipujen vuoksi pysähtyi. En pystynyt enää rentoutumaan. Epiduraali oli kuin taivas, olen niin tyytyväinen, että otin sen! Sain levähdettyä kivuitta reilu tunnin ennen ponnistusvaihetta ja aukesin nopsasti ja helposti 10cm.

06:42 työnnätti. Alkoi tuntua pakottava tarve ponnistaa ja tunteesta ei kyllä voi erehtyä, niin voimakas tarve se on. Sain luvan harjoitella ponnistamista kyljelläni ilman kätilöä hetken. Jännitin ponnistusvaihetta kovasti. En vieläkään tässä vaiheessa uskonut, että hetken päästä poika on oikeasti maailmassa.

07:00 oli kätilön vuoronvaihto. Vähän harmitti tilanne, sillä juuri nyt oli tarkoitus alkaa ponnistamaan kunnolla. Onneksi uusi kätilö oli myös huippu tyyppi ja hän laittoi minut telineelle ponnistusasentoon. Mies tuki päätä rintaani vasten, jalkani olivat telineillä ja kätilö laittoi käden emättimen suulle ja käski ponnistaa siihen suuntaan.

07:15 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe. Muistan huutaneeni ääneen, etten saa vauvaa ulos. En pysty tähän. Vauva ei synny, Synnytyskertomukseen on merkattu, että ponnistin kuulemma hienosti. En uskonut kätilöä, kun hän sanoi, että vauva syntyy ihan kohta. Meinasin tokaista, että tiedän kyllä, että sanot noin vain tsempataksesi minua ponnistamaan. Pidin kutienkin mölyt mahassani ja keskityin itse asiaan, mahdottomalta tuntuvaan tehtävään ponnistaa pojan pää ulos. Kätilö kannusti, mies kertoi näkevänsä ja vauvan pään aina supistuksen aikana. Kuulemma tummaa tukkaa.

Kätilö sanoi, että kun hän käskee olla ponnistamatta niin silloin hän löysää vauvan napanuoran kaulan ympäriltä ja minun täytyy pysäyttää ponnistaminen siihen paikkaan. Kun kätilö kuiskasi, että nyt, älä ponnista, tunsin suurta helpotusta. Tiesin, että pojan pää alkaa olla kohta syntynyt. Pää syntyi ja poika äännähti jo siinä vaiheessa. 


Seuraavalla supistuksella klo 07:32 pieni mies syntyi. Kätilö nosti vauvan kasvojeni eteen ja se huusi kuin syötävä silmät apposen auki ja otsa kurtussa. Niin täydellinen pieni! Kumpikos sieltä tuli tokaisi kätilö roikottaen pojua silmieni edessä. Poika! Mies itki ja minä itkin ilman kyyneliä. Olin niin poikki ja niin huojentunut. Synnytin vielä istukan, jonka jälkeen tuli ihanan autuas olo, enää ei tarvi synnyttää mitään!

Minusta tuli äiti ja miehestäni isä. Sanoinkuvaamaton kiitollisuus valtasi mielen ja tunsin heti lapsen omakseni. Tule äidin syliin rakas.

Olo synnytyksen jälkeen oli epätodellinen. Minäkö juuri synnytin? Tottakai keho tuntui siltä, kuin olisin jyrän alle jäänyt, mutta silti. Kaikki meni niin nopeasti, etten kerennyt ollenkaan miettiä mitään koko synnytyksen aikana. Naureskelin äidilleni puhelimessa samana päivänä, että en voi uskoa todeksi, että olen synnyttänyt nainen nyt. Olin odottanut jotain muuta, verta, suolenpätkiä, huutoa, kirkumista, tuskaa. Kokemus oli kuitenkin ollut miellyttävä matka ja tein sen mielelläni pienen poikamme vuoksi. Synnytys oli ihana kokemus ja haluaisin kokea sen joskus vielä uudelleen.

Hän on täällä ♡

Pieni lähes 4kg poikamme syntyi rv 40+3 14.7.2015 aamulla. Synnytys oli nopea, kivulias, mutta koin sen helpommaksi kuin etukäteen pelkäsin. Koko synnytyksen kesto oli 7h 51 min ja ponnistusvaihe siitä 17 minuuttia.

Pääsimme kotiin 2 vuorokauden kuluttua synnytyksestä ja fiilis on uskomaton. Pieni poika on niin rakas! Mieheni kanssa tuojottelemme pientä nyyttiä ja kiitollisuus siitä, että kaikki sujui niin hyvin on valtava. Kirjoittelen myöhemmin lisää synnytyksestä ja ensimmäisistä päivistä. Nyt vauvan luokse... ♡

LA tuli ja LA meni.. rv 40+1

Maaginen laskettu aika, "the day" mitä on odoteltu viimeiset 9kk on nyt takanapäin ja rv41 pyörähti eilen käyntiin. En olisi uskonut, kuinka masentavalta tuntuu aloittaa uusi raskausviikko! Jotenkin sitä alitajunnassa on koko ajan ajatellut, että muksu syntyy ajallaan. Olen itselleni yrittänyt toitottaa, että LA on vain yksi päivä muiden joukossa, mutta silti pettymys on suuri. Vaikea itseä tsempata mahdollisesti parin viikon odotteluun. Arvattavissahan tämä oli, kun kohdunsuun tilanne oli maanantaina niin epäkypsä. Silti mies ei välttynyt eilen illalla pettymyksestä aiheutuvalta itkukohtaukselta. Kovasti hän yritti tsempata ja tehtiin mukavia juttuja, käytiin syömässä ja kaupungilla, ettei ajatus pyörinyt kokoaikaa synnytyksen ja olemattomien oireisen ympärillä.

Hyvin nukutun yön jälkeen (~7h unta kahdessa pätkässä) kävin tekemässä kevyen 45min aamutreenin crosstrainerilla ja kahvakuulalla salilla. Onneksi kukaan ei tällä kertaa tiedustellut laskettua aikaa, koska olisin varmaan vastannut jotain ei niin mukavaa turhautuneena :D Huomenna on neuvolakin, jonne ei kiinnostaisi mennä tippaakaan kertomaan vointeja ja juu ei, mua ei supistele sitten ollenkaan!!

Saliselfie tältä päivältä. Toivotaan, että tämä olisi viimeinen salikuva vähään aikaan ;)

Nyt nokka kohti "uutta LA:ta" kahden viikon päähän :) Yritän pitää mielen positiivisena ja jaksaa odottaa vielä hetken pikkuisen saapumista.. Tuli kauhea valituspostaus, mutta tunteet ovat vähän pinnassa, jospa mieli tästä paranisi parin päivän sisällä :)

Tule jo vauva! rv 39+2

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua tämä loppuaika pelkältä odottelulta. Neuvolassa tänään kohdunsuun tilannetta katsottiin ja pettymys oli suuri, sillä paikat edelleen kiinni ja kohdunkaulaa 2cm jäljellä.. Varattiin neuvolakäyntikin tuonne ensiviikolle lasketun ajan yli, meinasi kätilö, että luultavasti yliajalle menee. Pitkältä tuntuu, jos joutuu vielä yli 2.5 viikkoa odottelemaan synnytystä!

Olo on sinällään ihan hyvä ja reipas, mutta silti nämä viimeiset viikot matelevat. Ei supistele, eikä oikein mitään synnytykseen viittaavia oireitakaan ole.. Päätin nyt sitten aloittaa leipomisurakan ristiäisiin ja tehdä tällä viikolla ainakin pikkuleivät valmiiksi. Ei se auta muuta kun yrittää asennoitua siihen lähes 3 viikon odotteluun! Maha on jo tosi pinkeä, ja vähän harmittaa, että jos olisin synnyttänyt ajallaan ei raskausarpia luultavasti olisi tullut (vielä ei arpia ole, ainakaan huomattavia ja selkeitä), mutta olen varma, että tästä kun pari viikkoa menee niin vatsanahka repeää totaalisesti!

Kuulostampa masentuneelta :D Ei vaan kyllä 9kk odottelun jälkeen alkaa olla jo sellainen fiilis, että synnytystä odottaa. Olisi ihana jo tavata pienokainen ja aloittaa arki pikkuperheenä. Jälkeenpäin en varmasti harmittele vaikkei pikkuinen syntynytkään La:han mennessä. Jotenkin vain tämänpäiväinen neuvola ja sieltä saatu tuomio masensi mut täysin! :) Pitää koittaa nauttia viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistä miehen kanssa ja omasta ajasta jota tuntuu olevan nyt vähän liikaakin..

Masukuvaa 39+0

rv 37+4 täysiaikainen vauva

Rv. 38 on lähtenyt mukavaati käyntiin ja me ollaan täysiaikaisia! Tuntuu vähän hullulta, että pikkuinen voi käytännössä syntyä milloin vain kuukauden sisään. Toivon kovasti, ettei menisi yliajalle, mutta sillepä ei itse mitään mahda..

Eilettäin oli neuvola ja harmikseni vauvan pää ei vielä ollut laskeutunut. Paikat olivat kuitenkin pehmenneet eli jotain edistystä on tapahtunut! :) jonkinverran on ollut alaselän jomotusta ja menkkamaisia kipuja nyt viimeviikkona. Olen todella tyytyväinen kun jostain kolottaa ja mieskin aina nauraa kun hehkutan miten tänään on jomottanut sieltä ja täältä. Tiedän sen kivun kuitenkin merkkaavan hyvää, synnytys lähenee.. Streptokokkinäyte tuli ikävästi takaisin positiivisena, joten pitää sitten itsekin muistaa pyytää antibiootti synnytyksen aikana,ettei vauva infektoituisi. Erehdyin lukemaan netistä kauhutarinoita infektioon kuolleista vauvoista, mutta neuvolassa suhtauduttiin asiaan rauhallisesti. Jopa 20% naisista kantaa kyseistä bakteeria. Jospa kaikki menisi senkin osalta hyvin.

                           Masukuvaa tältä päivältä

Synnytys ei vielä pelota, ennemmin sellainen kutkuttava jännitys tulee välillä. Jotenkin sitä luottaa omaan kehoon ja siihen, että asiat sujuvat omalla painollaan. Kivunlievitystäkin olen miettinyt, joskin aika vähän sillä ajatuksena on mennä niin pitkään ilman kuin vain pystyn, omien tuntemusten mukaan!

Vointi on viimeviikkona ollut loistava. Väsymystä on, mutta nyt kun huoli ennenaikaisena syntyvästä vauvasta on väistynyt olen kovasti nauttinut urheilusta, tehnyt pitkiä salitreenejä, lenkkeillyt, crossaillut ja käynyt spinningissä. N. 4-5 kertaa viikossa tulee urheiltua, välillä on viikkoja, että urheilen joka päivä. Liikunnasta saa niin uskomattoman hyvän fiiliksen ja se piristää kummasti. Salilla on ollut hauska huomata, miten respan väki aina ihmeissääm kommentoi, että kauanko vielä laskettuun ja vieläkö jaksaa treenata. Vielä jaksaa, loppuun saakka vielä kun pystyy rauhassa ilman vauvaa ;) Taukoa tulee sitten kun muksu syntyy ja haluan palautua synnytyksestä kunnolla ennen kovemman intensiteetin harjoittelua. Vaunulenkit ja kevyt crossailu saa aluksi riittää. :)

Mammaloman aloitus (rv 34+2)

Nyt se sitten alkoi, LOMA! Mies lähti aamulla töihin ja minä jäin kotiin. Kaivoin heti aamusta vauvanvaatteet, lakanat ja harasot esiin ja ryhdyin pyykkihommiin.

Koulu on ohi, tutkintotodistusta odottelen ja nyt olisi vajaa 6 viikkoa aikaa ennen LA:ta laittaa koti valmiiksi pikkumiestä varten. Hiukan on tyhjä olo nyt kun opinnot ovat ohi ja yksinäinen fiilis, sillä päivät tulevat varmasti osittain olemaan aika pitkiä kotosalla. Onneksi tuttavapiirissä on muutama muukin kesälomailija, joiden kanssa voi päivisin treffata ja kahvitella. Saisi aurinko paistaa tuon ainaisen vesisateen tilalta niin voisi ottaa aurinkoa terassilla!

Viimeviikkoinen neuvola meni hyvin, kaikki arvot kunnossa ja läälärin mukaan vauva oli kääyntynyt raivotarjontaan, mikä oli suuri helpotus. En millään olisi halunnut sektiota. Kohdunsuu oli vielä ihan kiinni, joten nämä kivut eivät ole sitä kypayttäneet. Tuntuu mukavalta, että voin huoletta jatkaa liikkumista vaikka kipuja onkin. Ilmeisesti vain vauvan pää on jo sen verran alhaalla, että se aiheuttaa noita outoja tuntemuksia ja paineen tunnetta.

Vajaa 3 viikkoa siihen, että poju olisi täysaikainen! Ajatella, että meidän pikkuinen voisi aivan hyvin olla maailmassa 3 viikon päästä.. toisaalta on hyvä varautua siihen, että ensisynnyttäjänä odotus venyy LA:ta pidemmällekin... :)

Pikkupyykkiä ♡

Lääkärikäyntiä odotellessa (rv 33+3)

34. raskausviikko on jo puolivälissä ja enää 6.5 viikkoa laskettuun aikaan. Periaatteessa poju on täysaikainen jo 3.5 viikon kuluttua, huhhuh! Toivottavasti pysyy masussa sinne saakka vähintään.

Neuvolasta ovat soitelleet mulle tiuhaa tahtia, sillä liitoskivut ja outo menkkamainen jomotus ovat vaivanneet viimeviikkoina kovasti. Välillä kävely on tuskaa ja tulee sukkapuikkomaisia vihlauksia kohdunsuulle. Liekkö muksu potkii mua suoraan sinne, perätilassa kun hän tuntuu viihtyvän.. Neuvolasta on käsketty hidastamaan tahtia ja välttämään raskasta urheilua, mikä tuntuu itsestä todella ahdistavalta. Haluaisin jo kunnolla treenaamaan, mutta vielä pitää malttaa muutama kuukausi! Spinningpyöräilyä, kevyttä salia ja kävelyä olen nyt pääasiassa harrastanut. Seuraavaan neuvolaan torstaille (33+5) saan ylimääräisen lääkärintarkastuksen kohdunsuulle, koska th haluaa varmistuksen sille, että harkkasupparit ja nämä oudot vihlomiset eivät ole avanneet paikkoja. Mikäli paikat ovat vielä kiinni uskallan liikkua jonkinverran kipujen sallimissa rajoissa, olisi kyllä ihanaa! Kun on tottunut kovaan liikuntaan on todella paljon purkamatonta energiaa, jos vain paikallaan oleilee. No, kohta pääsen mammalomalle ja vauvanvaatteiden pesu alkaa!

Masukuvaa parin päivän takaa. 10kg on painoa tullut tähän mennessä. Neuvolassa ollaan oltu ihan ok painonnousun suhteen, vaikka itseä vähän hirvittää.. Mitenkään ei ole th kommentoinut painoa! Tosi kiva, sillä painonnousu on muutenkin ollut herkkä asia raskauden aikana jostain syystä. Itse en huomaa 10kg:n lihomista juurikaan peilistä, vaikka suuri lukuhan se on. Tasaisesti varmaan varastoitunut ympäri kehoa..
Nyt jos tulisi se max. 500g/viikko lopun 6,5 viikon aikana olisi kokonaissaldo 13-14kg kieppeillä, mikä ei kuulosta kovin pahalta..

Opinnäytetyö on palautettu ja hyväksytty, vielä yksi kurssi päätökseen, kypsyysnäyte ja valmistuminen on edessä. Saapa nähdä kerkeänkö kesäkuulle jo saamaan paperit kouraan. Toivottavasti! Ainakin koulu on paketissa tämän viikon jälkeen, valmistumispäivällä ei niin suurta väliä. Menköön vaikka elokuulle, voisimme viettää ristiäisiä ja valmistumisjuhlaa samoilla kakkukahveilla.

Aamupalaherkuttelua rv. 30+0

Aamulla herätessäni aamupuuro ei oikein houkutellut, joten päätin surauttaa blenderillä aamupuuroaineksista suklaisia lettuja! Terveellisiä sellaisia tietenkin.. :) Proteiinilettujen ohjeita on internet pullollaan, mutta päätin rohkaistua ja kokeilla itse uutta, kaakaoista reseptiä ja täytyy myöntää, että todella hyviä tuli! Canderel Cankao (makeutusaineella makeutettua kaakaojauhetta) antoi ihanan täyteläisen suklaisen maun lettuihin. Päälle marjarahkaa, niin herkku on valmis :)

Pikkuinen masussa tuntuu viihtyvän vielä pää ylöspäin ja potkut kohdistuvat ilkeästi kohdunsuulle. Toivottavasti hän kääntyy omatoimisesti raivotarjontaan piakkoin. Myös paineentunnetta alapäässä on ilmaantunut ja välillä kävelykin tuntuu ikävältä. Neuvolasta soiteltiin maanantaina kuulumisia (mikä tuntui tosi kivalta!) ja kerroin ilmaantuneesta vaivasta. Th käski ottaa rennosti ja sanoi, että pitää ensiviikolla katsoa lääkäriaikaa kohdunsuun tilanteen arviontiin. Kuulemma paineentunne ei ole oikein hyvä juttu näillä viikoilla. Varsinkin kun siihen liittyy selkäkipua ja mahan kovettumista. Saisi pikkuherra pysyä masussa vielä monta viikkoa!

Maha on ihanan pyöreä ja pinkeä, veikkaisin että nyt se on kauneimmillaan. Vielä ei ole jätti, sopivan kompakti ja ei haittaa menoa. Sain salilla viimeviikolla ihania kehuja eräältä rouvalta, kuulemma täydellinen pyöreä vatsa ja niin kaunis! Tuntui todella kivalta :)

8.3kg painonnousua tällähetkellä rv. 30+0. Ihan sopivissa lukemissa mennään neuvolankin mielestä.

Bugaboo Buffalot (rv 28+3)

Sunnuntaina tehtiin vaikea päätös ja tilattiin yhdistelmävaunut. Keväällä kävimme vaunukaupoilla kiertelemässä ja Bugaboo Buffalot jäivät molemmille mieleen ykkös vaihtoehtona. Tilasimme Bugikset vaunu-aitasta ja yllätykseksi toimitus oli todella nopea, vaunut tulivat kahdessa päivässä! Tänään jännityksellä noudimme off-white värisen, all black runkoiset vaunut postista ja kokosimme ne. On ne vaan todella tyylikkäät!

Yritin miestä jo houkutella, että kävisimme vähän ulkona fiilistelemässä tyhjillä rattailla, mutta ei kuulemma lähde mukaan.. :'D Pitää kirjoitella käyttökokemuksia myöheemmin.. Vauvan syntymä on enää 12 viikon päässä ja välillä tulee sellainen fiilis ettei jaksaisi odottaa. Vaunujen saapuminen lisäsi tätä tunnetta, olisi ihana, jos poika tuhisisi jo vaunuissa..

Vointi on ollut hyvä, masun kasvu tuntuu hidastuneen ja olo on reipas, jopa energinen! Viimeinen kolmannes pyörähti käyntiin ja edelleen pystyn liikkumaan ja käymään salilla (joskin kevyempää treeniä). Kiloja tähän mennessä on tullut 8 ja painonnousu näyttää pysähtyneen. Neuvolassa ollaan oltu tyytyväisiä tähän painonnousuun. Jospa alle 12kg selviäisin! ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä!

rv 26+4

27. Raskausviikko alkaa lähennellä loppua. Pääsiäinen takana, vähän tuli herkuteltua, mutta sunnuntaina palasin jo ruotuun. Paino on pysynyt suhteellisen aisoissa, aamupaino oli tänään 65.2kg. 8.2kg lisäystä painoon ennen raskautta. Kunhan ei tulisi muutamaan viikkoon lisää niin olisin tyytyväinen. Nyt pariviikkoa on pysynyt samoissa lukemissa. Herkkujen ja ylimääräisten hiilihydraattien karsiminen on siis toiminut ja enää ei ole tullut lähes kilon nousuja/viikko.

Liikkumista olen aloitellut flunssan jälkeen. Hiihtokilometrejä tuli n. 40 pääsiäisen tienoilla ja pari treeniä olen tälle viikkoa tehnyt. Supistelut on onneksi lakanneet.

Masu kasvaa vauhdilla ja on hauska huomata kaikki katseet, mitä se saa osakseen. Hymyjä, vilkaisuja, uteluja raskauden kestosta. Olen niin onnellinen tästä pienestä! :) Ostin reissusta itselleni hiukan Victoria's secretistä hemmottelurasvoja raskausvoiteiden ohelle. Ihana sipaista hyväntuoksuista bodybutteria masulle baby-oilin sijaan ♡

rv 25+0

Teneriffan reissu takana, päästiin matkaan supisteluista huolimatta lääkärin luvalla. Lääkäri meinasi, että liikuntaa on vähennettävä ja salilla käyntiä keventää, jotta pikkunen pysyy matkassa heinäkuulle saakka. Sopivasti tulin flunssaan, jota olen 2 viikkoa potenut, joten nyt tullut totaalilepoa. Supisteluja ja mitään kipuja ei ole ollut.

Nyt vasta oikeastaan ymmärrän, miten ajattelemattomasti olen urheillut kovilla sykkeillä, kyykännyt samoilla painoilla kuin ennen raskautta ja tehnyt aamuaerobista tyhjällä vatsalla. Vasta lääkärikäynti avasi silmät ja annan itselleni luvan levätä. Liikunnan aloitan kevyemmin, kehon omalla painolla aerobiseen liikuntaan ja yläkroppaan keskittyen, kunhan tästä flunssasta ja yskästä selviän! Täällä sairastelen mun uudessa lempiasussa, hm:n äitiyskollareissa ja hupparissa. Voisko mukavampaa oloasua olla!

Eilen haettiin Kodin1:stä Stokken tilaus, Mini Sleepi kasattiin illalla miehen kanssa, se on niin kaunis! Valkoinen, simppeli ja yksinkertainen. Myös Stokken Tripp Trapp tuoli on kotiutunut jo aikaa sitten kirpparilöytönä. New born kaukalokin on odottamassa pikkumiestä.

Paino on jo sellaisissa lukemissa, että enää en jaksa kauheasti siitä stressata. Yhteensä 8kg noussut, mikä on kyllä aika suuri määrä. Varmaan osa on reissuturvotustakin, mutta silti, huhhuh.. itsestä ei tunnu, että kiloja olisi tullut muualle kuin vatsaan, mutta ehkä sitä ei vaan näe.

Muutaman päivän olen nyt reissun jälkeen syönyt todella terveellisesti ja olen ajatellut loppuraskauden pitää hiukan tiukempaa linjaa herkkujen ja kaiken ylimääräisen hiilarin suhteen, koska liikunta väistämättä vähenee ja kalorinkulutus pienenee. En halua kuitenkaan järkyttäviä määriä kerätä painoa enää. Jos pystyisin ruokavalion avulla pitämään  loppuajan painonnousun max 500g/viikko olisi loppusaldo ~15kg, mikä on vielä mielestäni normaalipainoiselle ihan ok nousu.

Opinnäytetyö etenee hitaasti, en siitä kauheasti jaksa ylimääräistä stressiä ottaa, reilu kuukauden päästä pitäisi olla valmiina. Kunhan läpi menee ja saan koulun pakettiin ennen muksun syntymää! :)

rv 23+0

Ihana, rentouttava Dubain reissu takana; Aurinkoa, hyvää ruokaa, shoppailua ja huikeita nähtävyyksiä! Ensikertalaisena Dubaissa sai ihailla upeita rakennuksia ja palmusaarella sijaitseva hotelli oli todella hyvä. Kaikinpuolin loma meni hyvin, lentomatkoilla raskaus aiheutti hiukan päänvaivaa..

Menomatkalla parin tunnin yöunien jälkeen pyörryin lentokoneeseen, en saanut käytäväpaikkaa harmikseni ja huono oli iski yllättäen. Mies säikähti kovasti, kun yhtäkkiä menetin tajuntani kesken ruokailun. Asiantuntevat lentoemännät Finnairilla osasivat asiansa ja virkosin lisähapen avulla. Loppumatka menikin sitten jännittäessä, josko pyörryn uudelleen.. Onneksi kerta riitti.

Tulomatkalla koneessa, loppumetreillä n. 1h ennen kotiinpaluuta rupesi yhtäkkiä supistelemaan hirveän kipeästi. Kipu oli aivan järkyttävää ja yhtäjaksoisesti kesti n. 2 tuntia. Supistukset olivat todella voimakkaita n. 5 minuutin välein tuli kovempi kouristus. Itkua väänsin ja harkitsimme jo päivystykseen lähtemistä. Onneksi supistukset lakkasivat, kun pääsin lepäämään omaan sänkyyn.

Neuvola oli tiedossa parin päivän päästä, ja eilettäin sitten kerroin tapahtuneesta th:lle. Hän konsultoi lääkäriä ja meinasi, että nyt ei kannata tutkia kohdunsuun tilannetta, jotta se ei provosoi supistelemaan. Varasimme lääkäriajan ensiviikolle, jossa tarkastetaan kohdunsuun tilanne.. Todella toivon, että paikat ovat vielä kiinni ja vauva pysyy matkassa heinäkuulle saakka! Meillä olisi toinen lentoreissu tulossa myös, ensiviikon torstaina lähtö viikoksi espanjaan, mutta voi olla, että joudutaan perumaan matka, mikäli riskejä ennenaikaiseen synnytykseen on.. Nyt peukut pystyyn, että kaikki on kunnossa!

Th naureskeli, että näytätte ottavan ilon irti viimeisistä hetkistä kahdestaan, sattui nämä reissut niin lähekkäin. Dubain matka varattiin jo kauan sitten, mutta Espanjanloma tuli yllätyksenä alkuvuodesta, lähdemme sinne juhlimaan isäni syntymäpäiviä perheen kera. Saapa nyt nähdä jääkö meiltä välistä..

Oli kiva ottaa aurinkoa pikkumasun kanssa, on se niin ihana!♡

rv 20+5, rakenneultrassa paljastui..

... pikku POIKA ♡

Selvästi nähtiin itsekin lopulta pikkuisen sukupuoli, vaikka aluksi kätilö meinasi, ettei saada varmuutta, kun pieni piti tiukasti jalkoja ristissä. Ihana oli kurkistaa pojua taas pitkän odotuksen jälkeen. Kaikki vaikutti hyvältä ja aktiivinen muksu siellä potkiskeli. Meidän rakas lapsi ♡

Aamulla jännitys oli huipussaan ja miehellekään ei meinannut ruoka maistua! Omat tenttiinluvut ovat kyllä jääneet täysin, kun keskittymiskyky on ollut kadoksissa. Tänään on illalla tentti ja huomenna toinen. Onhan tässä vielä vähän aikaa pari tuntia päntätä ennen koitosta! :D motivaatio koulun suhteen on ihan nollissa, sellainen fiilis, että kunhan vain saa kurssit ja opparin läpi, ei numeroilla niin väliä. Sellainen tunne, että vauva on nyt tärkein ja turhaa stressiä pitäisi välttää.

Ensiviikolla lähdemme Dubain lämpöön lataamaan akkuja, ei malttaisi millään odottaa! Niin ihana saada aurinkoa, syödä valmista hotelliaamiaista ja shoppailla vauvalle vaatteita..

Nöpönenä.. ♡

Puoliväliä kohti, rv 19+0

Kahdeskymmenes raskausviikko lähti käyntiin ja olo on ihana. Kyllä tämä raskausaika on mennyt kaikinpuolin niin mallikkaasti, että saa olla kiitollinen! Puolivälissä kohta mennään ja vielä ei ole hidastanut menoa oikeastaan mitenkään.

Voisin hiukan kirjoitella raskausajan liikunnasta ja mitä kaikkea tulee harrastettua. Olen liikkunut nyt toisella komanneksella jopa enemmän kuin ennen raskautta. 4-5 kertaa viikossa tulee urheiltua keskimäärin, sekä aerobista, että lihaskuntoa. Esimerkiksi tämän viikon liikunnat näyttävät tältä:

Ma
Spinning 1h, 520kcl; keskisyke 145, maksimi 181

Ti
Kuntosali 1h 20 min; 741kcl; keskisyke 151, maksimi 172

Ke
Crosstrainer 1h; 545kcl, keskisyke 151, maksimi 164

To
Lepopäivä

Pe
Kahvakuula 45min; 404kcl, keskisyke 150, maksimi 167

La
Lumityöt, palauttavaa hyötyliikuntaa! 45min; 360kcl, keskisyke 139, maksimi 156

Su
Kuntosali tai lenkki? Vielä mietinnän alla!

Yhteensä treeniä on tullut tähän mennessä 4h 50 min. Sellaiset 5 tuntia viikossa hikiliikuntaa on mielestäni aika hyvä määrä :) Tietysti plussaa on se, että kaloreita palaa ihan mukavasti ja pysyy kilot aisoissa. Mikään ei voita liikunnan jälkeistä hyvää oloa! Henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen urheilulla on ainakin minun kohdallani todella suuri vaikutus.

Alkuraskaudessa oli huoli sykerajoista ja vauvan hyvinvoinnista, mutta lääkäriltä kun asiasta kysyin hän sanoi sykerajojen olevan vanhaa tietoa ja että oman jaksamisen ja voinnin mukaan voi normaalisti urheilla!

Tietysti kuuntelen kehoani ja esimerkiksi spinningin kovimmat osuudet teen hiukan keveämmin kuin ennen raskautta, jos yhtään tuntuu pahalta tai vatsaan pistää. Vatsalihaksia teen vielä, mutta rutistukset olen jättänyt pois ja keskityn enemmän sivuttaisiin lihaksiin suorien vatsojen sijaan.

Hyviä vointeja kaikille äideille, liikunnan iloa ja aurinkoisia kevätpäiviä! :)

Masukuvaa täältä aamulta..

rv 18+0, potkuja ja masukuvaa

Yhdeksästoista raskausviikko lähti käyntiin, sen kunniaksi mies tunsi potkun ensimmäitä kertaa kädellä vatsan päältä. Ihana fiilis, kun pikkuinen ilmoittelee itsestään. Enää pari viikkoa ja ollaan puolessa välissä! Ensimmäisiä isompiakin hankintoja on tehty. Hommasimme edullisesti käytetyn stokken mustan tripp trapp tuolin, johon aion vielä sen newborn setin hankkia. Pääsee vauva meidän kanssa yhdessä syömään ihan alusta lähtien.

Maha on ottanut hirveän kasvuspurtin ja tänään vertailin alkumahaa tähän nykyiseen ja ihastelin miten hoikka olen joskus ollut! Muutos on ollut niin hidasta, ettei sitä edes tajua kuinka suuri ero keskivartalossa on entiseen. Olen tasapaksu pötikkä tällähetkellä :D

Vointi on hyvä, opinnäytetyön tekeminen käynnistynyt ja mukavan leppoista arkea vietämme. Vielä voidaan miehen kanssa nauttia kaksistaan olosta muutama kuukausi.. ♡Välillä illalla nukkumaan mennessä tulee jännä fiilis, että kohta nämä kahdenkeskiset rauhalliset hetket täyttyvät vauvanhoidolla, vaioanvaihdolla ja yösyötöillä. Pitää nukkua silloin, kun nukuttaa, nyt kun vielä on mahdollisuus :)!

rv. 16+6

Huomenna paukkuu jo 17 viikkoa täyteen. Enää kolme viikkoa puoliväliin! Aika menee todella nopeasti ja vointi on edelleen mitä mainioin. Ensimmäiset liikkeet olen tälläviikolla tuntenut. Aluksi epäilin itseäni, ettei eivät ne vielä voi tuntua, mutta tuntemukset alavatsassa ovat jatkuneet koko viikon. Ihana pieni siellä möyrii ja potkii. Välillä tulee sellainen selittämätön onnellisuuden tunne sisälle, ja hymyilen vain itsekseni kun on niin hyvä olla! ♡

Stressihormonitasot ovat tälläviikolla olleet korkealla, sillä olen työstänyt opinnäytetyön aloitusseminaariin materiaalia. Tästä se sitten lähtee, viimeinen rutistus koulussa ja opinnot pakettiin ennen muksun syntymää. Tuntuu uskomattomalta, että ammattikorkeakouluopinnot ovat aivan loppusuoralla! Ihana, kun saa jäädä toukokuun lopussa äitiyslomalle ja kesän viettoon ilman stressiä.. :)

Välillä masu pullottaa kovasti, kun turvottaa. Turvotus on näkynyt puntarillakin kilon heittoina aamupainossa. Lähtöpainoon 57kg on tämän aamun punnituksen mukaan tullut 1.3kg, mikä on ilmeisesti iha hyvä määrä. Aamulla masu oli taas lähes litteä, kun parin päivän turvotus oli laskenut. Opinnäytetyön ohjaajanikin naureskeli, että miten ihmeessä olen jo niinkin pitkällä raskaana! Pieni kumpu on kyllä havaittavissa..

Haluaisin jo kunnon vauvamasun, jota voisin ylpeänä esitellä. Vielä on omat vaatteet, jopa suurinosa farkuista käytössä. Saapa nähdä kerkeänkö saamaan pyöreän vauvamasun ennen kuukauden päästä olevaa hiihtoloman Dubain matkaa :)

Enää neljä viikkoa ja saamme tietää onko tulokas tyttö vai poika.. ♡

rv 15+3, vauvanvaatelöytöjä ja masukuvaa

Kyllä kirpparit on huikeita! En ole koskaan ajatellut ostavani vauvalle vaatteita kirpputorilta, mutta nyt parina vapaapäivänä olen käynyt kiertelemässä kirpputoreja ja tehnyt ihania löytöjä :) 

 

Löysin 2 valkoiset puolipotkarit, 2 bodya, plyysipökät ja raita leggarit, sekä pari pipoa yhteensä 8.50€! Tosi hyväkuntoisia ja lähes uuden veroisia. Pari vaatetta olen normaalihinnalla ostanut, mutta yhteensä ehkä kolmellakympillä ja tollanen läjä jo kertynyt.

Kaikki vaatteet on tosi neutraaleja, joten noita 50-56 vaatteita en kyllä varmaan osta ennen ultraa enempää, jotta voi sitten jotain tyttö- tai poikamaistakin hankkia lisäksi..

Masu on pikkuhiljaa alkanut tulla näkyviin itselle, kun ilman vaatteita tutkiskelee. Vyötärö on alkanut hävitä uhkaavaasti ja mulla on ollut todella paksu olo koko viikon! Olis kiva jos olisi kunnollinen raskausmaha, eikä sellanen lihonneen näköinen. Ulkopuoliset ovat eivät varmasti vielä raskautta huomaa. Pallomahaa odotellessa <3 

Tässä näkyy vähän tämän hetket tilannetta ja pari kuvaa ennen raskautta :)

rv 14+3

Viidestoista raskausviikko meneillään ja ensimmäinen kolmannes ohitse! Aika rientää, pesänrakennusvietti on pahasti iskenyt päälle ja en millään malttaisi odottaa rakenneultraan. Toivottavasti siellä selviäisi sukupuoli ja saisi oikein kunnolla ostella tarvikkeita ja vaatteita. Sukupuolineutraalit vaatteet tuntuvat olevan melko vähissä! :)

Tänään oli neuvola, pari viikkoa sitten np-ultra ja kaikki oli kunnossa. Niskaturvotus ja verikokeet olivat ok. Helpottavaa tietää että pienellä on siellä kaikki hyvin! Pikkuinen oli oikein vilkkaalla tuulella ja meinasi jäädä mitat ottamatta, mitta alakautta sitten onnistui.

Vointi on ollut erinomainen ja en edes tietäisi olevani raskaana. Uskomaton, että puolen vuoden päästä muksu syntyy! Äitikin meinasi, että mulla tulee olemaan lyhyt raskausaika, kun on ollut niin oireetonta, urheilen normaalisti ja väsymystäkään ei enää alun jälkeen ole ollut. Saa olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jaksaa opiskellakin vielä tämän kevään.

Olen vähän yllättynyt, kuinka painonnousu on alkanut stressaamaan. 2 päivää ennen tämänpäiväistä neuvolaa meni painoa miettiessä. Lähtöpainoni kontona (ilman vaatteita) ennen raskautta oli 57 kg. Ekassa neuvolassa 57.4 ja nyt tänään 57.6. Olin helpottunut, kun paino ei vielä ollit noussut. Kuitenkin joulu- ja uudenvuoden mässäilyt ovat olleet tässä välissä. Tuon 200g paino heittelee helposti syömisistä ja juomisista riippuen.. Mutta luulen että raskaudenaikainen painonnousu tulee olemaan kova paikka. Varsinkin, kun siirrytään uudelle kymmenluvulle. Pitää syödä terveellisesti ja vältellä liiallista herkuttelua, niin saisi pidettyä ylimääräiset kilot kurissa. Kysyin neuvolassa, milloin paino saa alkaa nousemaan ja kuulemma puolenvälin jälkeen! Kuulosti pelottavalta, sillä kyllähän pelkkä vauva painaa raskausviikolla 20 jo 400g. Ja siihen kohdun kasvu, lapsivesi, istukka jne. Oli myös erikoista, että hyvä painonlisäys olisi suunnilleen 6-12kg, olen kuitenkin mielestäni tosi normaalipainoinen (57.5 ja 168cm) ja ensimmäisessä neuvolassa sanottiin, että minun painoindeksilläni kiloja saa tulla ainakin se 12. Täytyy pitää pää kylmänä ja ajatella, että kiloja tulee sen verran mitä tulee! 

Pikkuinen rv. 12+6, käsi oli kokoajan naaman edessä <3