rv. 8+1

Yhdeksäs raskausviikko kuulostaa paljolta! Raskaudesta on nyt tiedetty aikalailla kuukausi ja vieläkin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Välillä murehdin oireettomuuttani ja sorrun lukemaan kauhutarinoita keskeytyneistä keskenmenoista ja tuulimunista. Olen ehkä hiukan katastrofiajatteluun taipuvainen, kun taas positiivinen mieheni ajattelee automaattisesti kaiken olevan hyvin. Mitään hälyttäviä vuotoja ei ole ollut, mutta kovia menkka kipuja aina välillä. Toisaalta kivut ovat yksi raskausoire, joten pitäisi vaan olla pää kylmänä ja odotella ensimmäistä ultraa.

Vatsa on tuntunut hiukan turvonneelta ja peilailen sitä monta kertaa päivässä.  Välillä joutuu laittamaan hiukan löysemmän paidan iltaisin, sillä muuten saattavat ihmiset huomatakin kovan turvotuksen. Pyöreää kiinteää raskausmahaa odotellessa!

Eilen koristelin kuusen, hyvissä ajoin mieltä piristämään. Rakastan joulunaikaa, kaikki talotkin näyttävät ystävällisemmiltä joulutähdet ikkunalla. Tämä on ihanaa aikaa olla raskaana, käpertyä väsyneenä luvan kanssa viltin alle ja nauttia hämäristä illoista. 

rv 7+1

Kahdeksannella raskausviikolla kaksplus.fi Raskaus viikko viikolta -jutun mukaan vauvalla on jo pienet melamaiset kädet, silmät pään sivulla ja se on kooltaan 9-14mm. Tuntuu jännältä ajatella, että pikkuhiljaa se alkaa näyttää vauvalta, pieneltä ihmiseltä. Odotan innolla vatsan kasvua ja sitä, että tuntisin pienen liikkeet. Ensimmäiseen neuvolaan on vielä pariviikkoa aikaa, ja ultraankin matkaa kuukausi. Välillä tulee pelko keskenmenosta, mutta olo on silti luottavainen, sillä rinnat ovat edelleen kipeät ja raskaat, vaikka muita oireita ei olekaan. Jopa vähäinen ällötys on hävinnyt.

Heti plussan piirtyessä tikkuun, ryntäsin raskausvoiteita ostamaan. Nyt käytössä on päivittäin bio-oil, bodyshopin cocoa stick, sekä bepacare. Miellyttävin noista on ollut kyllä ehdottomasti bio-oil, sillä se kuivahtaa nopeasti ja haju on tosi mieto. Stickin kanssa aikaa kuluu rasvaamiseen enemmän ja bepacare tuoksuu hiukan tunkkaiselle. Näitä olen siis vuoronperään käyttänyt vatsalla, reisissä, pepussa ja rinnoissa. Toivon, että hiukan edes olisi apua raskausarpien ehkäisyssä,  vaikka useat tietolähteet muuta väittävätkin! 

Vauvanvaatteita ei vielä ole yhtäkään tullut ostettua, itseä suojellakseen sitä pyrkii siirtämään kaikki pienetkin hankinnat sinne np-ultran jälkeiseen aikaan. Ystävän vauvalle ostettu marimekon punainen pallokuvioinen potkupuku oli kyllä mahdottoman suloinen ja olisi itsellekin tehnyt mieli ostaa. Minulle on tullut vahva tyttö-olo vauvasta,  mieheni taas on sitä mieltä, että pikkuinen poika on tulossa pelikaveriksi. Selkeästi oman sukupuolen kannattamista! :)

rv.6+1

Viikko on vierähtänyt reippaasti ja seitsemännellä raskausviikolla ollaan jo turvallisesti. Jännityksen määrä on huima, ja vauva pyörii mielessä paljon. Meneekö kaiki hyvin loppuun asti? Saammeko pienen nyytin heinäkuussa? Jokainen vessareissu on hiukan pelottava, sillä odotan näkeväni verta tai muuta keskenmenoon viittaavaa.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli on sopeutuvainen muuttuviin tilanteisiin. Alun järkytys on muisto vain ja alitajunta on kerennyt käsitellä tulevaa muutosta paljon viikon aikana. Tekisi mieli kertoa kaikille tulevasta vauvasta, mutta keskenmenon riski on vielä niin suuri, että ainoastaan omalle äidille ja parille ystävälle olen asiasta kertonut.

Raskausoireet ovat nostaneet päätään, sillä hetkittäin tulee pahoinvoinnin aaltoja. Rinnat ovat todella kipeät ja vaikuttavat uneenkin. Voisin helposti nukkua 12 tunnin yöunet joka yö! Koulutehtävien teko ei oikeen maistu ja luennoilla keskittyminen herpaantuu ja ajatus karkaa odotukseen. Opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa ja kerkeän valmistua juuri ennen vauvan syntymää, joten vauvan ajoitus ei voisi olla parempi. Viimein saan viettää kesän kotona, eikä tarvitse hakea kesätöitä. Tulevaisuuden kannalta lapsen saaminen valmkstumisen jälkeen ei varmaan näytä cv:ssä hyvältä, mutta uskon kovasti, että näin on tarkoitettu ja lapsi tulee täydelliseen väliin!

Ensimmäinen neuvola on varattu viikolle 9+2. Toivoisin kovasti kuulevani sydänäänet, mutta tiedän kyllä miten haastavaa se on noin aikaisilla viikoilla. Olen pohtinut varhaisultrassa käyntiä ennen joulua, mutta toisaalta se np-ultra on kuitenkin melkein heti joulun jälkeen. Varhaisultra ei kuitenkaan ihan ilmainen ole, ja vaikka kaikki olisikin hyvin on keskenmeno tuossa vaiheessa (vk10) hyvin mahdollinen.

Kahvin juontia olen kovasti vähentänyt ja tuntuu siltä, että 3x1.5dl kahvia (suositusten mukainen määrä) ei millään riitä! Joulutunnelmissa kuuntelen musiikkia ja tutkailen vauvasivustoja päivät pitkät..

Rv. 5+0

Muutaman päivän ajan olen saanut miettiä sitä tosiasiaa, että minusta on tulossa äiti ja rakkaasta puolisostani isä. Olemme mieheni kanssa olleet sellaisella ajatuksella vauvahaaveidemme kanssa, että vauva tulee, kun on tullakseen viime joulukuun alusta lähtien. Kiertoja vilahti ohi 11 ja nyt suureksi, voiko nyt näin sanoa, hämmästykseksi yhtäkkiä olenkin raskaana.  Ehdimme tämän vuoden aikana miettiä useamman kerran sitäkin vaihtoehtoa, että luomusti ei meille vauvaa tulekaan.

Viimeviikon maanantaina menkkojen ollessa myöhässä pari päivää tajusin, että kaikki kuukautisten merkit puuttuvat. Kiertoni on hiukan epäsäännöllinen, päivien heittoja tulee usein, joten en vielä siinä vaiheessa sen kummemmin ajatellut asiaa, iltaa kohden rinnat kipeytyivät ja olin todella väsynyt. Siinä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida. Päätin tehdä testin aamulla. Heräsin itsestään ennen kellon soittoa ja herätin mieheni jännittämään tulosta. Selvä plussahan sieltä ilmestyi ja yhdessä sitä ihmettelimme. Itkin alkujärkytykseksi mieheni kainalossa, ja koko ajatus tuntui niin pelottavalta. Ensimmäinen vuorokausi plussaamisen jälkeen meni hiukan sumussa. Tuntuu hassulta, että vaikka kaikki on mietitty valmiiksi ja lapsi todella toivottu, kestää ajatukseen sopeutuminen ja elämänmuutoksen hyväksyminen hetken. Nyt uskallan varovaisesti iloita asiasta, joskin tiedostan riskit, mitä alkuraskaudessa on.

Nyt tuntuu siltä, että haluaisin kertoa jo asiasta kaikille läheisille, mutta silti mielelläni odottaisin ensimmäiseen ultraan saakka. Olen nopeasti laskeskellut, että np-ultraa ei luultavasti keretä ennen joulua käydä, joten ehkä sitten varaan ajan ylsityiselle varhaisultraan esimerkiksi viikolle 10. Olisi niin mukava kertoa vauvauutisista isovanhemmille ja sisaruksille jouluaattona. Laskettu aika tällä pikkuisella on 11.7.2015. Ensimmäistä neuvolaa en vielä ole varannut, kiirettähän tässä ei ole vielä.

Tästä se siis lähtee, odotusaika. Ihana, kun lapsi syntyy valoisan aikaan ja saan olla kesällä raskaana. Olen aina toivonut kevät/kesäraskautta juuri valoisuuden vuoksi. Me tuoreet vanhemmatkin jaksamme kesällä hiukan vähemmillä yöunilla. Harrastan paljon liikuntaa, käyn salilla, spinningissä ja lenkkeilen, joten olen ajatellut urheilla samalla tahdilla tämän alkuraskauden sinne viikoille 12-13 saakka. Toivottavasti pahoinvointi ei iske, ja raskausoireet pysyvät tällaisina ihan siedettävinä, väsymys ja palelu ovat ainoat oireet. Ilmeisesti periytyvää sorttia nämä raskausoireet, sillä äidilläni on samallalailla ollut aikoinaan odotusaikana palelua ja väsymystä, mutta ei pahoinvointia.

Päivittelen kuulumisia tänne blogiin varmasti ainakin jokaisen raskausviikon jälkeen. Esikoisen syntymä on sen verran maailmaa mullistava tapahtuma, että on ihana jättää itsellekin muisto raskaudesta blogin muodossa.