sunnuntai 16. marraskuuta 2014

rv.6+1

Viikko on vierähtänyt reippaasti ja seitsemännellä raskausviikolla ollaan jo turvallisesti. Jännityksen määrä on huima, ja vauva pyörii mielessä paljon. Meneekö kaiki hyvin loppuun asti? Saammeko pienen nyytin heinäkuussa? Jokainen vessareissu on hiukan pelottava, sillä odotan näkeväni verta tai muuta keskenmenoon viittaavaa.

On ihmeellistä, miten ihmisen mieli on sopeutuvainen muuttuviin tilanteisiin. Alun järkytys on muisto vain ja alitajunta on kerennyt käsitellä tulevaa muutosta paljon viikon aikana. Tekisi mieli kertoa kaikille tulevasta vauvasta, mutta keskenmenon riski on vielä niin suuri, että ainoastaan omalle äidille ja parille ystävälle olen asiasta kertonut.

Raskausoireet ovat nostaneet päätään, sillä hetkittäin tulee pahoinvoinnin aaltoja. Rinnat ovat todella kipeät ja vaikuttavat uneenkin. Voisin helposti nukkua 12 tunnin yöunet joka yö! Koulutehtävien teko ei oikeen maistu ja luennoilla keskittyminen herpaantuu ja ajatus karkaa odotukseen. Opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa ja kerkeän valmistua juuri ennen vauvan syntymää, joten vauvan ajoitus ei voisi olla parempi. Viimein saan viettää kesän kotona, eikä tarvitse hakea kesätöitä. Tulevaisuuden kannalta lapsen saaminen valmkstumisen jälkeen ei varmaan näytä cv:ssä hyvältä, mutta uskon kovasti, että näin on tarkoitettu ja lapsi tulee täydelliseen väliin!

Ensimmäinen neuvola on varattu viikolle 9+2. Toivoisin kovasti kuulevani sydänäänet, mutta tiedän kyllä miten haastavaa se on noin aikaisilla viikoilla. Olen pohtinut varhaisultrassa käyntiä ennen joulua, mutta toisaalta se np-ultra on kuitenkin melkein heti joulun jälkeen. Varhaisultra ei kuitenkaan ihan ilmainen ole, ja vaikka kaikki olisikin hyvin on keskenmeno tuossa vaiheessa (vk10) hyvin mahdollinen.

Kahvin juontia olen kovasti vähentänyt ja tuntuu siltä, että 3x1.5dl kahvia (suositusten mukainen määrä) ei millään riitä! Joulutunnelmissa kuuntelen musiikkia ja tutkailen vauvasivustoja päivät pitkät..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti