Eilettäin oli neuvola ja harmikseni vauvan pää ei vielä ollut laskeutunut. Paikat olivat kuitenkin pehmenneet eli jotain edistystä on tapahtunut! :) jonkinverran on ollut alaselän jomotusta ja menkkamaisia kipuja nyt viimeviikkona. Olen todella tyytyväinen kun jostain kolottaa ja mieskin aina nauraa kun hehkutan miten tänään on jomottanut sieltä ja täältä. Tiedän sen kivun kuitenkin merkkaavan hyvää, synnytys lähenee.. Streptokokkinäyte tuli ikävästi takaisin positiivisena, joten pitää sitten itsekin muistaa pyytää antibiootti synnytyksen aikana,ettei vauva infektoituisi. Erehdyin lukemaan netistä kauhutarinoita infektioon kuolleista vauvoista, mutta neuvolassa suhtauduttiin asiaan rauhallisesti. Jopa 20% naisista kantaa kyseistä bakteeria. Jospa kaikki menisi senkin osalta hyvin.
Synnytys ei vielä pelota, ennemmin sellainen kutkuttava jännitys tulee välillä. Jotenkin sitä luottaa omaan kehoon ja siihen, että asiat sujuvat omalla painollaan. Kivunlievitystäkin olen miettinyt, joskin aika vähän sillä ajatuksena on mennä niin pitkään ilman kuin vain pystyn, omien tuntemusten mukaan!
Vointi on viimeviikkona ollut loistava. Väsymystä on, mutta nyt kun huoli ennenaikaisena syntyvästä vauvasta on väistynyt olen kovasti nauttinut urheilusta, tehnyt pitkiä salitreenejä, lenkkeillyt, crossaillut ja käynyt spinningissä. N. 4-5 kertaa viikossa tulee urheiltua, välillä on viikkoja, että urheilen joka päivä. Liikunnasta saa niin uskomattoman hyvän fiiliksen ja se piristää kummasti. Salilla on ollut hauska huomata, miten respan väki aina ihmeissääm kommentoi, että kauanko vielä laskettuun ja vieläkö jaksaa treenata. Vielä jaksaa, loppuun saakka vielä kun pystyy rauhassa ilman vauvaa ;) Taukoa tulee sitten kun muksu syntyy ja haluan palautua synnytyksestä kunnolla ennen kovemman intensiteetin harjoittelua. Vaunulenkit ja kevyt crossailu saa aluksi riittää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti