Keväällä muutimme uudelle paikkakunnalle ja sen myötä sosiaaliset verkostot pienenivät. Olemme pojan kanssa yrittäneet päästä hiukan sosialistumaan avoimen päiväkodin ja asukaspuiston kautta. Tuntuu välillä, että olen ainut äiti tällä alueella, joka on päivisin kotona. Puistossa saamme olla aika rauhassa ja tokaisi lapsikin yhtenä päivänä surullisena, että "ei lapsia.."
Kotona oleminen on minulle ollut tähän saakka itsestäänselvyys, sillä pidän lasta vielä tosi pienenä ja haluan olla kotona hänen kanssaan pitkään, kun se kerran on taloudellisesti vielä mahdollista. Hän täyttää kohta 1,5vuotta ja nyt on alkanut tuntua siltä, että kaipaisin jotain omaakin tekemistä. Olo on välillä tyhjä ja tuntuu, että olenko vielä muuta, kuin äiti ja vaimo. Tein syksyllä vähän keikkaa vanhassa työpaikassani, mutta se ei tuntunut oikealta paikalta minulle. Olen etsimässä pojalle osa-aikaista hoitajaa, jotta pääsisin kursseille harrastamaan ja tekemään vähän jotain muuta, kuin pelkkää salilla käyntiä ja kotona olemista.
Kotona ollessa sitä kehittää itselleen omia pikku harrastuksia ja yksi niistä on lastenvaunut. Tällähetkellä meillä on 4 eri rattaat! Babyzen yoyo+, Bugaboo bee3, Bugaboo Buffalo+ ja Bugaboo runner -rattaat. Mies on jo luovuttanut ja ei enää edes vaivaudu kommentoimaan, jos eteiseen ilmetyy uudet menopelit.
Haluaisin taas aloittaa blogin kirjoittamisen aktiivisesti, jotta saisin vähän purettua omia ajatuksiani ja tuntojani. Tämä on minulle ehkä juuri se oma pikku juttu arkeen, jossa unohdan kaiken muun ja saan uutta ajateltavaa.
Ihanaa alkuvuotta kaikille ja kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti